Kertomukseen kuuluu diaesitys. Kuvat voi heijastaa seinälle tarinan edetessä.

Kuva 1: Ecuadorin kartta (Bella Vistan kylä sijaitsee Tenan lähistöllä)
Ja niin kuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille. (Luuk. 6:31)
Vesisade oli juuri loppunut, kun Domingo ohjasi kanootin Bella Vista -nimisen quichua-intiaanikylän rantaan Amazonin sademetsässä Ecuadorissa Etelä-Amerikassa. Rantaa ei tosin juurikaan näkynyt, sillä tulvavesi oli peittänyt rantakivikon alleen. Hyppäsimme pois kanootista ja aloimme nostella matkatavaroita vetiselle ja kuraiselle penkalle. 18-hengen pitkä kanootti oli ääriään myöten täynnä, sillä mukana oli majoitus- ja ruokatarvikkeet kolmelletoista hengelle, kuusi suurta pahvilaatikkoa täynnä lahjalaatikoita, rekvisiitat ja tekniikkavarusteet lastentapahtumaa varten sekä jokaisen matkalla mukana olijan henkilökohtaiset varusteet.
Olimme matkustaneet kaksi ja puoli tuntia kanootissa vesisateessa Napo-jokea pitkin mennäksemme pitämään Operaatio Joulun lapsi -nimistä lastentapahtumaa Bella Vistan intiaanilapsille. Matkaan olivat lähteneet suomalainen lähetystyöntekijä Eeva Paukkala, suomalainen vapaaehtoistyöntekijä Eeva Mononen, viidakon quichua-intiaanit Domingo, Inés ja Henry sekä vuoriston quichua-intiaanit Ramiro, Cecilia, Korisami, David, Alfonso, Fernando, Nancy ja Monica.
Operaatio Joulun lapsi -lastentapahtuma on amerikkalaisen Samaritan´s Purse -järjestön kehittämä hanke, jonka tarkoituksena on auttaa köyhiä ja hädänalaisia lapsia lahjalaatikkojen muodossa sekä samalla kertoa heille evan-keliumia Jeesuksesta. Lahjalaatikot ovat kenkälaatikoita, joihin uskovat korkeamman elintason maista keräävät vähintään seitsämän dollarin arvosta leluja, vaatteita, karkkia ja hygieniatarvikkeita. Lastentapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa ja niiden muodossa on osoitettu Jeesuksen rakkautta miljoonille lapsille sodan, nälänhädän ja puutteen keskellä. Nyt meilläkin oli suuri etuoikeus olla mukana tässä hankkeessa ja tuottaa iloa Bella Vistan noin 90 köyhälle lapselle.
Saatuamme tavarat kanootista rannalle, miehet lähtivät viemään pahvilaatikoita polkua pitkin parin sadan metrin päähän Bella Vistan kylään. Me muut lähdimme kevyempien tavaroiden kanssa perästä. Pian huomasimme, että polku oli yhdestä kohtaa täysin veden vallassa. Miehet muodostivat ketjun kuraveteen, jota pitkin he saivat kaikki tavarat vietyä tulvan tuoman veden toiselle puolelle. Vettä oli montussa niin paljon, että lyhyet intiaanimiehet olivat kainaloita myöten kurassa. Osa miehistä lähti viemään tavaroita polkua pitkin eteenpäin, kun me muut menimme kanootilla kuivem-masta kohtaa maihin.

Kuva 2: Veden vallassa oleva polku
Viidakossa olosuhteet ovat hyvin haastavat. Vettä sataa usein kaatamalla, ja silloin kun on poutaa, on paahtava helle. Ötököitä ja eläimiä, jotka aiheuttavat kiusaa ihmisille, on paljon. Asumukset ovat hyvin alkeellisia, pyykki ja astiat pestään käsin ja peseytyminen tapahtuu joessa. Ruoka kasvatetaan ja viljellään hyvin pitkälle itse. Köyhyyttä ja puutetta on paljon, mutta silti ihmiset ovat hyvin anteliaita ja vieraanvaraisia eivätkä valita pienistä.
Lastentapahtuma oli tarkoitus pitää suuressa katoksessa, johon intiaanit olivat rakentaneet hienon lavan. Päästyämme tavaroinemme kylään, aloitimme heti täydellä tohinalla valmistelut: koristelimme lavan ilmapalloilla ja serpentiineillä, asensimme pressut nukketeat-teria varten, laitoimme mikrofonit, kaiuttimet ja tietokoneen valmiiksi, sekä tarkistimme lapsilta kutsut.

Kuva 3: Lapset odottavat juhlan alkamista
Juhla pääsi lopulta alkamaan lähes kaksi tuntia suunniteltua ajankohtaa myöhässä, mutta se ei haitannut ketään. Ecuadorissa kaikki alkaa yleensä myöhässä ja ihmiset ovat tottuneet siihen. Ohjelma kesti noin tunnin ja se piti sisällään musiikkia, pellejä ja nukketeatterin, joiden muodossa lapsille kerrottiin Jeesuksesta ja Hänen valtavasta rakkaudestaan meitä jokaista kohtaan. Lapsille kerrottiin siitä ilosta, jonka Jeesus voi antaa sydämeemme ja jota kukaan ei voi varastaa, toisin kuin muita maailman keinotekoisia ”iloja”. Lapset olivat innokkaasti mukana ohjelman kulussa ja lähestulkoon kaikki toistivat perässä pellen rukouksen ottaa Jeesus vastaan sydämeen.
Kuva 4: Pellet esittämässä ohjelmaa
Ohjelman jälkeen oli vuorossa lahjalaatikoiden jako. Jaoimme yhteensä 91 laatikkoa Bella Vistan lapsille, joista suurin osa ei ollut ikinä ennen saanut samanveroista lahjaa. Lasten ilo oli sanoinkuvaamaton, kun he vetivät kenkä-laatikoista esiin leluja, piirustusvälineitä, vaatteita ja karkkia. Monissa laatikoissa oli myös kirje laatikon täyttäjältä, jonka kään-simme lapsille englannista espanjaksi. Kylä raikui lasten riemunkiljahduksista, kun he leikkivät saamillaan leluilla ja esittelivät tavaroita vanhemmilleen ja toisilleen. Olimme liikuttuneita siitä, kuinka pienellä rahalla ja vaivalla sai tuotettua niin suurta iloa.
Kuva 5: Pienin pelle ojentamassa lahjalaatikkoa

Kuva 6: Laatikosta löytyi vaikka mitä kivaa!
Lastentapahtuman loputtua söimme kylän naisten valmistamaa kanakeittoa, jonka jälkeen pidimme hengellisen kokouksen aikuisille. Yöpuulle kävimme lasten kerhotilan lattialle retkipatjojen päälle hyttysverkkojen sisään. Aamulla lähdimme aikaisin vesisateessa paluumatkalle, sillä edessä olisi muutaman tunnin päästä uusi kylä, uusi tapahtuma ja uudet lapset…
Kuva 7: Kotimatkalla kanootissa

Teksti: Eeva Mononen
Vapaaehtoistyöntekijä