Tämä kirjoittamani pääkirjoitus on julkaistu Levels-lehdessä 2011. Sitä voi hyödyntää esim. lyhyenä hartautena.  -Marika

Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.
Ensimmäinen kirje korinttolaisille 12:26

YKSI KAIKKIEN
KAIKKI YHDEN PUOLESTA
Ollessani 15-vuotias lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Löysin sieltä seurakunnan ja uusia ystäviä. Seurakunnassa oli paljon taitavia lapsia, nuoria ja aikuisia. Ihaillen katselin kuinka hyvin moni heistä lauloi, puhui, soitti pianoa ja loi kaverisuhteita. Tunsin itseni huonoksi ja erilaiseksi, ajattelin että en kuulunut joukkoon.
Onneksi huomasin että osaan minäkin jotain tehdä. Menin seurakunnan keittiölle auttamaan astioiden kuivaamisessa. Oli ihanaa huomata että sain näin palvella Jumalaa. Samalla koin olevani osana jotain suurempaa kokonaisuutta.
Kuinka hassua olisikaan jos kaikki tekisivät vain samoja asioita. Kaikki haluaisivat vain puhua tai laulaa. Kukaan ei siivoaisi, rukoilisi, kävisi katsomassa yksinäisiä tai pitäisi kerhoa. Jumala oli viisas kun loi meistä erilaisia ihmisiä. Sinä ja minä täydennämme toinen toistamme.
Seurakunnassa ei ole kyse teoista tai siitä, että kuka on paras. Kyse on Jumalasta ja hänen lapsena olemisesta. Saamme olla yksilöitä, mutta samalla osa suurta kokonaisuutta, yhdessä oppimassa Jumalasta ja toteuttamassa hänen suurta suunnitelmaa.

Iloisin terveisin
Marika