Maanantaina 2.1.2012 lähti aamukuudelta Jyväskylästä auto mukanaan viisi versopartiolaista. VIiden päivän ja neljän yön retkellä tukikohtana toimi Vapiksen oma lapinmökki JerisSuVaNto. Siellä nukuttiin ensimmäinen, kolmas ja neljäs yö. Kelit olivat pilviset mutta pakkasta oli reilut -5 pakkasastetta alussa ja lopussa -12, joten ulkoilu sujui oikein mukavasti. Yhdeksi yöksi hiihdettiin ja lumikenkäiltiin Hetta-Pallas-vaellusreitin Hannukurun varaustuvalle Enontekiön kunnassa. Vapaaksi jääneenä päivänä käytiin tutustumassa Juhls''in hopeagalleriaan Norjan Kautokeinossa. Loppiaisena sitten ajettiin takaisin etelään.
Kuva 1: JerisSuVaNnon mökki kaamospäivänä klo 15.30
Valitse "LUE LISÄÄ...", jos haluat nähdä kuvapäiväkirjan retkestä!
Matkaan lähdettin tosiaan ma 2.1.2012 Jyväskylästä aamukuudelta ja liki 800 km:n matka loppui illalla puoli seitsemän aikaan, kun saavuttiin mökille. Ilta meni saunoessa, syödessä ja matkan valmisteluja tehtäessä. Mm. mahdollista pimeäsuunnistusta varten navigaattoriin poimittiin karttapisteitä muistiin, kun käytiin netissä karttapalveluiden sivuilla varmistamassa tietoja.
Kuva 2: Koska reitti oli kaikille uusi, karttoja oli mukana monenlaisia. Niitä tutkittiin, koska puolet reitistä on maastossa merkitsemätöntä.
Kuva 3: JerisSuVaNnon takan hiilloksella jälki-iltapalan valmistusta
Tiistaina aamulla matka jatkui Ounasjokivarteen. Pallastunturin luontokeskuksesta käytiin hakemassa mennessä varaustuvan avain ja saamassa viimeiset tiedot säästä sekä olosuhteista.
Kuva 4: Kaamosaikaan on oltava aamulla ajoissa liikkeellä - ajo kohti maastoonlähtöpistettä
Auto parkkeerattiin Sarrinkankaalle Ounasjokivarteen. Paikalta oli reilu viikko aikaisemmin käynyt huoltokelkka tuvalla. Koska lunta oli 50-60 cm, haluttiin käyttää vanhaa lumikelkan jälkeä tai ainakin sen antamaa kovempaa pohjaa hyväksi - varsinkin lumikengille on avuksi, jos kovempi pohja. Maastoon lähdettiin kolmen suksiparin ja kaksien lumikenkien voimin.
Kuva 5: Lähtö autolta valoisan jakson alkaessa klo 10 jälkeen. Jaloissa olivat kolmet sukset ja kahdet lumikengät.
Nyt kaamoksen aikaan lähtö maastoon ajoitettiin juuri hetkeen, jolloin maastossa rupesi näkemään.
Kuva 6: Kilometrin kulkemisen jälkeen pidettiin evästauko ja varusteiden virittelytauko
Kuva 7: Tasaisella hiihtäjät olivat nopeampia kuin lumikenkäilijät, jotka tulivat hieman perässä.
Kuva 8: Onneksi oli pystytty pysymään huoltoreitillä, jolloin sulana virtaavan Hannujoen yli päästiin siltaa pitkin eikä tarvinnut ruveta kahlaamaan sen poikki. Kuvassa kenkäilijät ylittämässä siltaa.
Kuva 9: Parin tunnin vaellus palkittiin sillä, että saavutimme Vuontispirtiltä Hannukuruun menevän talvireitin pohjan. Tätä ei ollut vielä kelkalla ajettu, mutta parit vanhat suksenjäljet kertoivat, ettemme olleet ensimmäiset kulkijat näihin aikoihin. Tässä "puolimatkassa" pidimme seuraavan evästauon.
Kuva 10: Yhdestä suksensiteestä hyppäsivät ruuvit pois. Reka korjaa tilannetta.
Reilua neljää tuntia myöhemmin 7 km:n matka osittain pehmeässä lumessa, osittain vanhaa kelkkajälkeä pitkin loppui Hannukurun varaustuvan eteen. Samalla rupesikin päivän valoisa aika loppumaan. Poroja emme nähneet, muttajälkiä parissa paikassa kylläkin. Tuvan lähellä oli tuoreita riekonjälkiä.
Kuva 11: Hannukurun varaustuvalla ollaan!
Kuva 12: Kaivolle 100 m päähän ei ollut polkua - niinpä lumikenkäilemällä haettiin juomavesi kämpälle
Tuvan lähellä (300 m) oleva sauna lämpisi omin voimin ja joukko sai nauttia todellisesta luonnon rauhasta pimeässä Lapin yössä. Maastossa tai perillä ei nähty toisia ihmisiä. Hannukurun varaustupa kuuluu Hetta - Pallas -vaellusreittiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Varaustuvilla on ainostaan sängyt, patjat, tyynyt ja kevyet peitot sekä kaasukeitin, muutama astia ja peltikamina. Polttopuita oli liiterissä hyvin. Muut tarvittavat tavarat tuo kukin itse niin wc-paperista, kynttilöistä ja omista ruokailuvälineistä lähtien. Yöpyminen varaustuvassa maksoi 10 e/hlö ja itselämmitetyssä saunassa käynti 7 e/hlö.
Kuva 13: Tuvassa oli iltapalalla tunnelmaa kahden kruunukynttilän ja otsalamppujen loisteessa. (Kameran linssi rupesi huurtumaan, kun kamera tuotiin sisälle)
Kuva 14: Aamupalan aikaa varaustupaa salamalla valaistuna
Keskiviikkona palattiin omia jälkiä, jotka tuuli oli hävittänyt tyystin aukeilta paikoilta (puolet matkasta) takaisin tuo 7 km toiseen suuntaan. Matkaa meni kämpältä autolle liki neljä tuntia. Auto löytyi lumisena paikoilaan ja lumiaurakin oli käynyt auraamassa Ounastien tällä välin.
Kuva 15: Liikkeelle lähtemässä uusin voimin heti päivän valjetessa
Kuva 16: Palatessa - kuvassa etualalla yötuulen jälkeen hangessa olivat vain kuvaajan jäljet ...
Kuva 17: Toisena päivänä pidettiin ensimmäinen evästauko, kun oli saatu ponnisteltua itsemme alas kuruun ja sieltä taas ylös tasaisemman jakson alkuun. Vaikka maassa on lunta ainakin puoli metriä, tuuli oli tiputellut puista melkein kaikki lumet.
Kuva 18: Vuontispirtin latuosuudella ollessa löytyi kyltti "vaarallinen lasku"
Kuva 19: Jyrkemmän laskuosuuden loppu: suksijat pysyivät kannoilla, mutta lumikenkäilijät jäivät hieman jälkeen.
Kuva 20: Tutulla puolimatkapisteellä evästauko ennenkuin lähdimme huoltoreitille omia jälkiämme etsimään
Kuva 21: Karavaani on taas koossa ja autolle matkaa 100 m!
Kuva 21: Autolla ollaan ja auto oli saanut yhden yön lumet päälleen
Kuva 22: Paluumatkalla Raattaman kyläkaupasta käytiin ostamassa lisää evästä (klo 14.30)
Kuva 23: Takaisin JerisSuVaNnossa! (klo 15.30)
Ns. luppopäivänä (jolloin ei siis hiihdetty) käytiin Norjassa Kautokeinossa 180 km:n päässä. Kohteena oli kylässä oleva hopeasepän paja ja myyntinäyttely. Juhl'sin taiteilijapariskunnan vuosikymmenien saatossa rakentama rakennus on persoonallinen, kun siinä ei ole esim. yhtään suoraa katonlapetta. Paikalla käyminen on ilmaista ja samaan hintaan saa 20 min esittelykierroksen paikasta ja sen historiasta. Tiloissa oli myös 15-paikkainen hopeapaja, mutta nyt tekijät olivat vielä joululomalla.
Kuva 24: Kuuta päästiin ihailemaan vasta Norjan puolella ajettaessa kohti Kautokeinoa
Kuva 25: Kautokeinon laaksossa oli viileää
Kuva 26: Juhlin hopeagallerian talvinen asu - taustalla Kautokeinon kirkonkylä joen toisella puolella ja kuu taivaalla
Kuva 27: Esittelykierros alkamassa - tällä kertaa ihan suomenkielellä!
Kuva 28: Eräästä gallerian huoneesta löytyi lasin takaa eläviä kanoja ja lampaita
Kuva 29: Hopeapajan puolella ei ollut ketään - joululoma oli vielä menossa
Kuva 30 : Kotimatkan alussa käytiin katsomassa Kautokeinon puukirkkoa
Kuva 31: Viimeisen illan jälkiruoka valmistumassa
Kuva 32: Viimeisen päivän päivällsiellä oli paikallista ruokaa
Kuva 33: Aamuyhdeksältä startattiin kohti etelää
Kuva 34: Iltakahdeksalta purettiin junaan lähtevien tavaroita Jyväskylän matkakeskuksella
Kokonaisuutena matka onnistui hyvin ja kaikki matkallelähtijät pitivät reisssusta. Se oli vaihtelua arkipäivän rutiineihin. Matkaa yöretkellä oli sen verran, että siihen sai paneutua kuitenkin tosissaan. Kukaan ei ollut päässyt suksille tänä talvena ennen retkeä. NIinpä nousuissa Suastunturin kuvetta ylös ja taas takaisinpäin Hannukurun pohjalta retkipaidan sisällä oli tosilämmintä! Myös paikoin pehmyt lumi vei sopivasti voimia.
Varsinkin maastossa sai tuntea ihmisen pienuuden, kun tuuli ja pimeys ottivat maiseman haltuunsa varsin äkkiä. Luonnon rauha ja karuus sekä ihmisen pienuus olivat lähellä ja koettavissa hyvin. Sitä pohdittiin, onko tämmöinen matka kuitenkin liian lyhyt muutaman päivän mittaisena, kun kaksi päivää menee pelkkään matkustamiseen perille ja kotiin. Taivaan Isä siunasi meitä kuitenkin hyvillä säillä: lunta oli maastosssa 50 - 60 cm ja pakkasta miinus viidestä miinus kymmeneen. Taivas oli koko ajan pilvinen. Mieli kiitollisina saimme palata kukin omille kotikonnuillemme!
