Opetusrunko Lapset ja rukous alkuseurakunnassa

Tommi Koivusen valmistama opetus, pidetty Tampereen Vapaaseurakunnassa vuonna 2017

LAPSET JA RUKOUS ALKUSEURAKUNNASSA (Apt.1-12 lukujen valossa).

Apostolien teot kuvaavat evankeliumin leviämistä Jeesuksen kuoleman jälkeen alkuseurakunnan kautta.

Rakenne: Taustat, tekstit, vinkit

1 TAUSTAKSI: ALKUSEURAKUNTA JA ME

1.1 Mitä tarkoitti perhe/perhekunta

Meille tulee perheestä mieleen länsimainen ydinperhe. Alkuseurakunnan aikaan perhekunta tarkoitti isompaa ihmisjoukkoa: Isää, äitiä, lapsia, isovanhempia, palvelijoita ja orjia ja heidän lapsiaan, vävyt ja miniät, muitakin sukulaisia. Meille perhe tarkoittaa ehkä 2-6 ihmistä. Heille perhekunta tarkoitti ehkä 30-70 ihmistä.

Tapana oli että lapset rakensivat talonsa vanhempien talon kylkeen tai viereen. Suku laajeni maantieteellisesti samalla alueella.

1.2 Miten seurakunta kokoontui?

Meille tulee seurakunnan kokoontumisesta mieleen sunnuntain matka jumalanpalvelukseen rakennukseen, jonka nimi on kirkko. Täällä meillä on kokous jossa katselemme tunnin toistemme niskoja ja sitten käymme kahvilla ja jatkamme elämää. Alkuseurakunnalla ei ollut kirkkorakennuksia. Varhaisimmat arkeologiset löydöt erillisistä kirkkorakennuksista on n. vuodelta 180. Missä he sitten kokoontuivat? Jerusalemin uskovat kokoontuivat temppelissä ja kodeissa. Muut pelkästään kodeissa. Koteja oli erilaisia – Yleinen malli oli tämä: Keskellä oli isompi tila jossa aterioitiin ja sivuilla oli huoneita nukkumista varten. Isompaan tilaan oli yleensä myös ovi auki kadulle – se oli puolijulkinen tila jossa myös harjoitettiin ammattia. (Edelleen monissa maissa perheen bisnes näyttää tältä).

Normaalisti seurakunnan kokoontuessa kotiin, se tapahtui aterian yhteydessä. Siinä syötiin, juteltiin, perheen isä/vanhin/ehkä apostoli opetti jotain (huom. ei Raamatusta, koska ei ollut kirjoja!), siinä laulettiin, nautittiin ehtoollinen (erotettiin muista ruokailun maljoista), ja rukoiltiin.

Missä olivat lapset. Siinä mukana! Ei se ollut sellainen ”harrastunnelmainen” kokous vaan itämaistyyppinen äänekäs ja elämää täynnä oleva huone. Lapset, iästä riippuen, olivat tietysti aterialla mukana, kuuntelivat ja ymmärsivät sen mitä sen ikäisenä pystyivät – oppivat siinä omien vanhempiensa mukana mitä on palvella Jumalaa.

1.3 Millainen oli juutalainen kasvatusperinne?

Vastuu lapsen kasvattamisesta Jumalan tuntemiseen oli isällä erityisesti, mutta myös vanhemmilla yhdessä. Sen käyttövoimana oli lapsen uteliaisuus, jota vanhemmat tukivat pitämällä Jumalaa esillä päivittäisissä rutiinien sekä vuotuisten juhlien kautta.

5.Moos. 6:4-9 Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.

Huomioita tekstistä:

  • On vain yksi Jumala.
  • Rakasta häntä itse ja pidä hänen ohjeensa lähellä omaa sydäntäsi
  • Teroita niitä lasten mieleen (Pidä Jumalan tunteminen arjessa)
  • Tietä käydessäsi (kun kuljet lapsen kanssa johonkin, kuten harrastuksiin)
  • Maata pannessasi (nukkumaan mennessä)
  • Ylös noustessasi (aamulla kun heräätte)
  • Käteesi ja otsallasi: Teoissasi ja ajatuksissasi
  • Talosi pihtipieliin ja portteihin: Yksityisesti ja julkisesti (kaupungin portit)

Alkuseurakunta jatkoi juutalaista perinnettä lasten arvostamisessa ja kasvattamisessa. Paavali antaa ohjeita isille: Ef 6:4 ” Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa (rakkautta: ohjata oikeaan) ja ojentakaa heitä (rajoja: ohjata pois väärästä) Herran tahdon mukaan (Herrassa = osoittaen Jeesuksen mielenlaatua).”

Huomioi että juutalainen ja kristillinen ajatus lapsesta Jumalan luomana lahjana oli hyvin erilainen kuin vaikka hellenistinen perinne. Aristoteles sanoi lapsen olevan arvokas vain koska hänestä tulee aikuinen – ei lapsena. Lapsi edusti hänelle uhkaa yhteiskunnalliselle järjestykselle. Roomalaisessa yhteiskunnassa taas isällä oli jopa valta päättää, saako lapsi elää.  Roomalaisille oli normaali käytäntö tehdä ”syntymän jälkeinen abortti” jos lapsi ei miellyttänyt isää. Tästä syystä Rooma oli hyvin miesvaltainen! Asia, jonka kristinuskon leviäminen sai muuttumaan, kun tyttölapset jäivätkin eloon.

2 LAPSET JA RUKOUS APOSTOLIEN TEOISSA

Mitä Apostolien tekojen luvut 1-12 puhuvat seurakunnan rukouselämästä? Miten lapset olivat siinä mukana? Vastaus: Puhuvat todella paljon seurakunnan rukouselämästä! Eivät juuri mitään lapsista/nuorista. Miksi heistä ei puhuta? Koska pääpaino on sillä, että koko seurakunta piti yhtä ja rukoili yhdessä! Se tarkoittaa: Kaikki! Miehet, naiset, lapset, vanhukset, orjat, vapaat, juutalaiset, pakanat. Kaikki!

2. Rukous kuului hyvin monenlaisiin tilanteisiin

Näyttää siltä, että rukous oli heille hyvin luonnollista ja jatkuvaa. Oli tilanne mikä tahansa, he puhuivat asiasta Jumalalle. Jumala vastasi puhumalla heille ja tekemällä ihmeellisiä tekoja

  • Kun he olivat yhdessä. Apt. 1:14 He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten, sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.
  • Kun piti valita ihminen tehtävään. Apt.1:20 Sitten kaikki rukoilivat: Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut.
  • Kun asetettiin ihminen tehtävään. Apt.7 mainitaan että seitsemää diakonia tehtävään asetettaessa nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.
  • Säännöllisten rukoushetkien mukaisesti. Apt.3:1 Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Apt.10:9 Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
  • Rukous oli heidän reaktionsa vastustukseen. Apt. 4:23-24 Vapaaksi päästyään Pietari ja Johannes menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet. Sen kuultuaan kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa… (He rukoilivat voimaa pelotta julistaa evankeliumia.) Apt. 12:5 (Kun Pietari oli taas vankilassa), seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
  • He kokoontuivat yhteen myös temppeliin rukoilemaan. Apt.5:12 Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä (Tämä pylväikkö oli temppelin itäisessä muurissa oleva pylväskäytävä, paikka jossa kirjanoppineet opettivat ja väittelivät.)
  • He kokoontuivat temppelissä ja kodeissa. Apt.5:42 Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat että Jeesus on Messias. (Tätä tietysti tapahtui vain vuoteen 70 asti, jolloin Jerusalemissa oleva ns. Herodeksen temppeli hävitettiin.)
  • He rukoilivat, kun heitä oltiin kivittämässä (Stefanos Apt.7:59-60) ja kun he tekivät tunnustekoja (Pietari Apt. 9:40)

1.3 Miten lapset olivat mukana?

He olivat ajan tavan mukaisesti jatkuvasti ja luonnollisesti mukana. He elivät todeksi Jeesuksen käskyä: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä.” (Teksti on tarkoitettu aikuisille. Lapset kyllä tietävät että he voivat tulla Jumalan luokse, mutta me aikuiset estelemme heitä.) Muutamia tekstejä Apostolien teoista:

Lupaus Pyhästä Hengestä koskee kaikenikäisiä

Apt.1:8 Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.

Mistä tiedämme, että tämä Jeesuksen lupaus koski kaikenikäisiä? Koska sitten kun Hengen vuodatus tapahtui ja Pietari selittää mistä on kyse, hän kertoo helluntaina tapahtuneen sen, mistä profeetta Jooel ennusti: Apt. 2:17-18 Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. 18 Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. – Pyhän Hengen todellisuus kuuluu kaikenikäisille: Lapsista vanhuksiin!

Lapset olivat mukana seurakunnan kokoontuessa

Apt.2:42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ketkä olivat koolla: perhekunnittain kaikki uskovat.)
Apt.2:47 ”he ylistivät Jumalaa” (kaikki: kaikenikäiset yhdessä!).
Apt.4:32 ”Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu” (perhekunnittain)

Kun roomalainen sotilas, sadanpäämies Cornelius, kutsuu Pietarin kotiinsa, Apt.10:24 mukaan ”Cornelius oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä…” ja kun Pietari tuli sisään 10:27 hän ”tapasi siellä suuren joukon ihmisiä” – siellä olivat myös lapset ja nuoret, ja vanhukset. Apt.10:44 Pietarin puhuessa ”laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa” – kaikenikäisiin! Lapsen, nuoren ja vanhuksen oikeus on kuulla evankeliumi, ottaa se vastaan, saada Pyhä Henki!

Lapset myös toisinaan mainitaan

Paavali tehtyä lähetysmatkansa hän on menossa kohti Jerusalemia ja vankilaa. Matkalla hän tapaa Tyros nimisen kaupungin uskovat. En tiedä miksi se tässä on sanottu eikä muualla. Mutta tästä näkee lasten olleen mukana saattamassa Paavalia ja rukoilemassa.

Apt. 21:3-6 … saavuimme Tyrokseen, missä laivan oli määrä purkaa lastinsa. 4 Tapasimme sikäläiset opetuslapset ja viivyimme heidän luonaan viikon ajan. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. 5 Kun viikko oli kulunut, lähdimme taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saattoivat meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme, 6 ja sitten jätimme toisillemme hyvästit. Me nousimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa.

Olemme nähneet, että rukous oli seurakunnalle normaalia. He puhuivat Jumalalle ja Jumala puhui heille. He elivät Pyhän Hengen todellisuudessa. Tarkoittaa: kaikenlaiset ja kaikenikäiset ihmiset. Ei ollut mitään lapsityötä, koska seurakunnan toiminta oli niin erityyppistä.

3 KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ LASTEN HENGELLISEEN KASVATUKSEEN

Emme voi tarkoin kopioida sitä, miten he elivät, koska me emme elä samanlaisessa ympäristössä. Yhteiskuntamme, perhekäsityksemme ja seurakuntaelämämme on toisenlaista. Meillä on osin samoja haasteita, mutta myös erilaisia haasteita kuin heillä. Tässä muutamia vinkkejä miten sinä voit olla hengellinen kasvattaja lapsille:

  1. Ensisijainen paikka kristilliselle kasvatukselle on koti. Niitä lapsia joita sinun kodissasi on tai käy, saat ohjata kohti Jumalaa.
  2. Pidä huolta omasta Jumalasuhteestasi.
  3. Pidä huolta suhteestasi lapsiisi
    1. Lapset ovat uteliaita ja kysyvät. Mutta sinun pitää olla heistä kiinnostunut
  4. Pidä Jumala mukana arkielämässä
    1. Toivota aamulla siunausta päivään
    2. Syökää perheenä yhdessä ja jutelkaa.  Kiittäkää Jumalaa ruuasta.
    3. Käytä matkustusajat esim. harrastuksiin vahvistaaksesi suhdetta lapseen.
    4. Kiittäkää Jumalaa illalla iltarukouksessa.
    5. Pidä tavalla tai toisella Jumala mukana teoissasi/ajatuksissasi: Raamatunlause peiliin tai jääkaapin oveen, hälytys kännykkään, Päivän sana sovellus. – Jotta perheenä muistaisitte, että Jumala on aina läsnä. (vrt. parisuhde: on läsnä ja voi jutella, mutta joskus pitää mennä treffeille)
    6. Varmista että kotona on lasten ikäkaudelle sopivaa hengellistä luettavaa (lehtiä, kirjoja).
    7. Usko lyhyen rukouksen voimaan!
    8. Kerro lapsille että hän voi kuulla Jumalan äänen.
  5. Kristittyjen perheiden kyläilyt (emme voi ehkä elää niin yhteisöllisesti kuin alkuseurakunta mutta voimme kyläillä)
    1. Lapset tutustuvat toisiinsa.
    2. Kun kyläilette, rukoilkaa myös. Voitte myös ylistää (youtube auttaa!)
  6. Oppikaa yhdessä eri tapoja rukoilla
    1. Voimme jatkuvasti oppia. Lyhyet rukoukset, valmiit rukoukset, toisten tapa rukoilla.
  7. Hyödynnä vuotuiset kirkkopyhät
    1. Tee joulusta, pääsiäisestä, helluntaista, adventista oikeasti kristillinen juhla. Kyllä sinulla on siihen keinot! Sen sijaan että ripustat tonttuja joka paikkaan niin rakentakaa yhdessä vaikka seimiasetelma.

Entä seurakunnassa? Miten varmistamme, että jokainen, lapsikin, saa rukoilla ja ylistää kun tulemme yhteen? Tämä on seurakunnalle yhteinen haaste!

Rukouksen on hyvä olla luonnollista, arkista, jatkuvaa. Pointtina on, että elämme nyt Pyhän Hengen aikaa jossa jokainen voi vapaasti, ja me kaikki yhdessä vapaasti voimme lähestyä Jumalaa. Voimme puhua hänelle ja kuulla hänen äänensä. Kaikenikäiset. Olemme kaikki opetuslapsia, oppijoita. Opettelemme rukoilemaan yhdessä eri tavoin.

Lopetus

Alkuseurakunnan aikana lapset olivat paljon luonnollisemmin mukana sekä perheen että seurakunnan elämän keskellä. Lapset oppivat luonnollisesti Jumalasta, rukouksesta ja Pyhästä Hengestä osana seurakuntaa. Meidän tehtävämme on ottaa lapsi mukaan hengelliseen elämäämme. Voimme tehdä sen arjen valinnoilla ja käytännön teoilla sekä seurakunnassa että kodissamme. Äläkä hämmästy, jos saat itse olla oppimassa hengellisyyttä lapselta.